Hyppää sisältöön
fi
en

Ulla-Maija RantapuskaMaailmassa on arviolta 1.7 miljardia aikuista, joilla ei ole pääsyä rahoituspalveluiden piiriin. Se on valtava määrä ihmisiä.

Rahoituspalveluiden ulkopuolelle jäävät asuvat pääosin köyhimmissä maissa, ja suurin osa heistä on naisia. Heillä ei ole tiliä, luottokorttia, vakuutuksia, turvallista paikkaa säästöille tai mahdollisuutta saada lainaa esimerkiksi opintoja tai yritystoiminnan käyttöpääomaa varten.

Rahoituspalveluiden ulottaminen kaikille on tärkeä keino saavuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Taloudellinen osallisuus eli financial inclusion on mainittu yhdeksi keinoksi saavuttaa peräti kahdeksan seitsemästätoista tavoitteesta. Kehitysrahoittajilla on siinä merkittävä rooli.

Finnfundin ”vaihto-ohjelma” on tarjonnut minulle viime syksyn alusta alkaen mahdollisuuden tutustua hollantilaisen kehitysrahoittajan toimintaan ja erityisesti sen rahoitussektorilla tekemään työhön sisältä päin. Tämä on kehittänyt omaa rahoitussektorin osaamista ja antanut lisää näkökulmaa koko toimialan kehitykseen.

Toki mittakaava on aika lailla isompi. FMO, Hollannin kehityspankki, on yksi Euroopan suurimmista kehitysrahoittajista. Sen sijoitussalkku oli vuoden 2018 lopussa yli 9 miljardia euroa, josta rahoitussektori muodostaa reilun kolmanneksen. Rahoitussektorin parissa työskenteleekin yhteensä lähes 80 ihmistä – saman verran kuin koko Finnfundissa on työntekijöitä.

Rahoitussektorin kehittämistä ja vastuullisia käytäntöjä

Finnfund on myös viime vuosina kasvattanut rahoituslaitossalkkuaan läheisessä yhteistyössä FMO:n ja muiden kehitysrahoittajien kanssa. Fokusointi on tärkeää taloudellisen osallisuuden lisäämiseksi: Finnfund kohdistaa investointinsa vähiten kehittyneiden maiden rahoituslaitoksille tai keskituloisissa maissa sellaisten ryhmien rahoittamiseksi, joilla on vaikeuksia saada rahoituspalveluita, kuten naiset, pienviljelijät tai pk-yritykset.

Kuvaavaa onkin, että esimerkiksi vuonna 2017 Finnfundin rahoittamien rahoituslaitosten mikro- ja pk-yrityslainojen saajista – kun mobiililainoja ei lasketa mukaan – peräti 69 prosenttia oli naisia. Tämä on myös ollut Finnfundin investointien keskeinen tavoite.

Perinteisiä rahoituspalveluiden tarjoajia ovat pankit, mutta etenkin kehittyvissä maissa mikrorahoituslaitoksilla on merkittävä rooli. Erityisesti naiset ja kaikista köyhimmät hyötyvät niiden palveluista.

Ja vaikka pankkitiliä ei olisikaan, useimmalla on kuitenkin matkapuhelin. Siksi työtä taloudellisen osallisuuden lisäämiseksi ovat helpottaneet myös uudet digipohjaiset palvelukanavat ja fintech-sovellukset, kuten vaikkapa JUMO. Ne myös lisäävät tehokkuutta ja voivat vähentää korruptiota ja harmaata taloutta.

Kehitysrahoittajilla on ollut jo pitkään tärkeä rooli mikrorahoituslaitosten roolin kasvattamisessa ja taloudellisen osallisuuden lisäämisessä. Rahoituksen lisäksi kehitysrahoittajat tukevat niitä myös osaamisen vahvistamisessa ja vastuullisten käytäntöjen kehittämisessä. Kehitysrahoittajat voivat antaa tukea esimerkiksi ympäristö- ja yhteiskuntavastuuhallintajärjestelmien tai hyvän hallintotavan kehittämisessä. Mikrorahoituslaitoksia rahoitettaessa asiakassuojakysymykset ovat tärkeitä, lähtökohtana on usein kansainvälisen SMART-kampanjan periaatteet.

Joissakin tapauksissa kehitysrahoittajan läsnäolo on mahdollistanut sen, että mikrorahoituslaitos ei ole kadottanut yhteiskunnallista missiotaan, vaan taloudellinen tuotto ja kehitysvaikutukset ovat pysyneet tasapainossa.

Samalla tuki perinteisille liikepankeille on lisännyt taloudellisia mahdollisuuksia kehittyvillä markkinoilla, joissa pitkäaikaista rahoitusta on niukasti tarjolla. Kehitysrahoittajien myöntämien pitkäaikaisten lainojen ansiosta pankit voivat tarjota asiakkailleen pidempiä laina-aikoja ja kehittää siten esimerkiksi asuntolainamarkkinoita tai lisätä investointeja, joihin liittyy pitkä takaisinmaksuaika.

Riskien jakamista ja paikallisvaluuttamääräistä rahoitusta

Miltä Afrikan rahoitusmarkkinat sitten näyttävät täältä Hollannista katsottuna? Nähtävissä on selkeästi se, että joillakin rahoituslaitoksilla ei ole niinkään pulaa likviditeetistä vaan maltillisen riskin hankkeista. Mikäli pankkien rahoittamien hankkeiden riskiprofiili nousee, pankit tarvitsevat suurempaa riskipuskuria. Pankit ovatkin kiinnostuneita alisteisesta, pitkäaikaisesta Tier 2 -lainasta, joka kasvattaa riskipuskuria mutta ei dilutoi omistusta.

Pankit voivat rahoittaa taloudellisesti korkeariskisia asiakasryhmiä myös kehitysrahoittajien myöntämien takausten keinoin. FMO:n uusi risk sharing guarantee kannustaa pankkeja lisäämään lainanantoa sellaisille asiakasryhmille, joita pankit eivät ilman takausta voisi muuten rahoittaa, kuten pakolaisia, siirtolaisia, nuoria tai naisia, joilla ei ole omaisuutta pankkilainan vakuudeksi. Muutenkin painopiste on – kuten Finnfundillakin – lainojen käyttötarkoituksen kohdentamisessa sellaisille ihmisille ja yrityksille, joiden on muuten vaikea saada rahoitusta.

Toinen selkeä trendi on paikallisvaluuttamääräisen rahoituksen lisääntyminen. FMO myöntää yhä suuremman osan rahoituslaitosten lainoista paikallisvaluutassa. Esimerkiksi viime vuonna se myönsi lähes puolen miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä paikallisvaluuttamääräisiä lainoja ja muita sitoumuksia 11 eri valuutassa. Ne vastaavat kasvavaan kysyntään ja vähentävät dollarisaatiota. Paikallisvaluuttamääräinen rahoitus lisää pankkien mahdollisuuksia myöntää rahoitusta paikallisille toimijoille, sillä hyvän pankkitavan mukaisesti pankit voivat myöntää kovan valuutan lainoja vain toimijoille, joilla on tuloja kovassa valuutassa.

Pk-yritykset rahoituspalveluiden väliinputoajia

Afrikan rahoitussektorilla on nähtävissä kolme erilaista asiakassegmenttiä: suuryritykset, pk-yritykset sekä mikrorahoitusasiakkaat. Suuryrityksillä on parhaat mahdollisuudet saada rahoitusta joko paikallisilta tai kansainvälisiltä liikepankeilta tai rahoitusmarkkinoilta. Mikrorahoitus taas on kasvava, filantrooppistenkin tahojen rahoittama, toimiala, joka tarjoaa pieniä, vakuudettomia lainoja kuluttajille ja mikroyrityksille.

Pk-yritykset ovat eräänlainen väliinputoaja näiden kahden asiassektorin välissä, ”the missing middle”. Ne eivät suuryrityksiä korkeampien riskien vuoksi ole usein houkuttelevia asiakkaita paikallisille liikepankeille, ja mikrolainojen lainakoot ovat usein liian pieniä ja korot liian korkeita. Kuitenkin pk-yritykset ovat talouden kivijalka, joka Afrikassa työllistää noin 80 % työvoimasta. Kohdentamalla rahoitusta pk-yritysten rahoittamiseen kehitysrahoittajat voivat tukea tämän tärkeän sektorin mahdollisuuksia.

 

Ulla-Maija Rantapuska
Investointianalyytikko, VTM, KTM

 

Finnfundissa otettiin viime vuonna käyttöön pilottiluonteinen, ammatillista kehitystä tukeva vaihto-ohjelma, jonka puitteissa analyytikoille pyritään tarjoamaan mahdollisuuksia työskennellä määräaikaisesti Finnfundin rahoittamien yhtiöiden tai muiden yhteistyökumppaneiden palveluksessa.

Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä FMO:n rahoituslaitososaston Afrikka-tiimissä Finnfundin lähettämänä työntekijänä.

Kommenttisi odottaa hyväksyntää.

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Lue seuraavaksi: