Hyppää sisältöön
fi
en
Jaakko Kangasniemi

Lähes puolet Afrikan väestöstä on jo muuttanut kaupunkeihin, mutta vain kymmenesosa maaltamuuttajista on saanut kunnollisen työpaikan.

Afrikan työmarkkinoille tulee Maailmanpankin arvion mukaan 450 miljoonaa ihmistä lisää vuoteen 2035 mennessä. Pelkästään Nigeriassa syntyy enemmän lapsia kuin Euroopassa ja Tansaniassakin enemmän kuin Venäjällä. Mistä kaikille saadaan töitä?

Nopea väestönkasvu ja suuri nuorisotyöttömyys on helppo nähdä turvallisuusuhkana. Toisaalta nuori työvoima yhdessä valtavan investointien tarpeen kanssa on myös iso taloudellinen mahdollisuus. Tällä hetkellä Afrikan taloudellista nousua rajoittaa ainakin kaksi pullonkaulaa: Rahoitus ja työvoiman osaaminen.

 

Teollistuminen etenee mutta hitaasti

Hyvä uutinen on se, että Afrikka on lopultakin alkanut teollistua. Nairobissa rakennetaan niin paljon, että taivaanranta on sakeanaan nostokurkia ja Etiopiasta on hyvää vauhtia tulossa tekstiilituotannon keskus.

Teolliset työpaikat tulevat todella tarpeeseen. Lähes puolet Afrikan väestöstä on jo muuttanut kaupunkeihin, mutta vain kymmenesosa maaltamuuttajista on saanut kunnollisen työpaikan. Valtaosa työllistyy tekemällä satunnaisia töitä tai myymällä kuka mitäkin.

Hyvästä alusta huolimatta ei ole näköpiirissä, että teollisuus pystyisi työllistämään kuin murto-osan Afrikan nuorista. Tällä vauhdilla Afrikasta ei koskaan tule sellaista maailman työpajaa kuin mitä Kiina on nyt.

Työpaikan luominen nykyaikaiseen tehtaaseen ei ole halpaa. Vanhanaikainen tehdas taas ei kannata, kun kilpailija pystyy robottien avulla tekemään työn halvemmalla. Monet halpatyöpaikat eivät siirry Afrikkaan, vaan ne automatisoidaan pois. On siis keksittävä jotakin muuta.

 

Työn tuottavuus ratkaisee

Tällä hetkellä jopa 80 prosenttia afrikkalaisista työllistää itsensä virallisten yritysten ja julkisen sektorin ulkopuolella. Pahimmillaan se on katukaupustelua nälkärajalla, parhaimmillaan tuottavaa ja kunnollisen toimeentulon tuovaa työtä.

Ratkaisuja on siis haettava työn tuottavuudesta. Oleellista on saada kaikki miljoonat pienet, tällä hetkellä heikon toimeentulon tarjoavat yritykset tuottamaan paremmin.

Se on täysin mahdollista. Kyse on paljolti samoista tekijöistä, joilla Suomi aikanaan lähti vaurastumaan. Pienet yritykset tarvitsevat menestyäkseen ihan perusasioita: Puhelin ja verkko toimivat, hanasta tulee vettä ja pistorasiasta sähköä, ompelukoneen, aurinkopaneelin tai siemenien hankintaan saa lainaa tai tarjolla on ammatillista koulutusta. Oleellista on myös, että satama ja lentokenttä ja rautatie toimivat niin, että tuonti tulee ja vienti vetää.

 

Matkapuhelin on tehnyt ihmeitä

Harva asia on parantanut afrikkalaisten pienyritysten tuottavuutta niin paljon kuin matkapuhelin. Muutokseen tarvittiin uutta teknologiaa, televiestintämarkkinoiden avaamista ja riskirahoitusta.

Kun Finnfund ja muut kehitysrahoittajat alkoivat vuosituhannen vaihteessa panostaa matkapuhelinverkkoihin, olennaisin tavoite oli, että miljoonat ihmiset ja yritykset saivat käyttöönsä palvelun, joka auttaa pärjäämään ja tulemaan paremmin toimeen.

Nyt vastaava murros on tapahtumassa energiasektorilla. Tässäkin uudet yritykset ja uusi tekniikka yhdessä mullistavat maailmaa, Afrikassa paljolti kehitysrahoituksen avulla. Muutamassa vuodessa jo yli 100 miljoonaa ihmistä on saanut sähkövalon oman kodin katolla olevasta aurinkopaneelista. Vielä useampi saa uusiutuvaa energiaa verkosta.

 

Tuottavuutta myös maatalouteen

EthioChicken EthiopiaTuottavuutta tarvitaan myös maanviljelyssä ja karjankasvatuksessa, koska valtaosa afrikkalaisista elää edelleen pienviljelystä ja kotieläimistä. Näin on myös yli sadan miljoonan asukkaan Etiopiassa, jossa ruokaturva on jatkuva haaste.

Etiopialaisella pientilalla on yleensä noin viisi kanaa. Perinteiset maatiaiskanat kantavat usein salmonellaa eikä viiden kanan joukko tuota kuin munan tai kaksi päivässä. Kanoja kuolee ja salmonella leviää usein lapsiin.

Tuotannon nopea modernisointi isoihin teollisuuskanaloihin jättäisi pientilat ilman elantoaan ja veisi ihmisravinnoksi kelpaavia raaka-aineita, kuten maissia ja soijaa, rehunvalmistuksen.

EthioChicken-niminen yritys, jota Finnfund rahoittaa, on kehittänyt mallin, joka vastaa sekä ruokaturvan että työllisyyden haasteeseen. Se tuottaa terveitä, vahvoja untuvikkoja täysin nykyaikaisesti, eläinlääkärien valvonnassa. Untuvikkojen kasvatuksen kuuden viikon ikäisiksi kananpojiksi hoitavat kuitenkin tuhannet pienyrittäjät.

Kananpojat myydään miljoonille pientiloille, joiden pihoilla ne ruopsuttavat vanhaan tyyliin, mutta terveempinä ja tuottavampina. Viisi kanaa tuottaakin nyt keskimäärin neljä munaa päivässä. Kun proteiinia on enemmän ja salmonellaa vähemmän, lapset ovat terveempiä. Täydemmällä vatsalla koulukin sujuu paremmin.

 

Suomen panos

Afrikan nuorille voi siis luoda työtä ja toivoa kestävillä, yksityisillä investoinneilla. Työpaikat syntyvät enimmäkseen pienyrityksiin, mutta työpaikkojen tuottavuus ja laatu riippuu siitä, että samalla tehdään isoja investointeja toiminnan edellytyksiin, matkapuhelinverkkoihin, sähköistykseen, satamiin, teihin ja niin edelleen.

Suomi on kehityspolitiikassaan kannustanut liikkeelle yksityisiä kestävän kehityksen investointeja. Näin kannattaa toimia jatkossakin, koska julkiset varat eivät riitä alkuunkaan täyttämään Afrikan tarpeita. Suomella on annettavaa etenkin metsätaloudessa, energiassa, ja tulevaisuudessa ehkä myös koulutuksessa. Oleellista on se, että julkinen raha ei korvaa yksityistä rahaa vaan auttaa luomaan sellaisia olosuhteita, joissa yksityinen raha uskaltaa tulla ja tehdä enemmän.

 

Jaakko Kangasniemi

toimitusjohtaja, Finnfund

 

Artikkeli julkaistu Maanpuolustus-lehdessä 2.6.2019

Kommenttisi odottaa hyväksyntää.

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kategoriat