Hyppää sisältöön
fi
en

20.3.2020

Puupeltoa vai metsää?

Ilkka Norjamäki

Monokulttuuri, puupelto ja plantaasi ovat usein käytettyjä termejä puhuttaessa istutusmetsistä. Istutusmetsät ovatkin tyypillisesti yhden tai muutaman puulajin muodostamia metsiä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa tehokkaasti metsäteollisuuden tarvitsemaa raaka-ainetta pienellä pinta-alalla. Istutusmetsiin kohdistuva kritiikki liittyy usein luonnonmetsää köyhempään monimuotoisuuteen, vesitalouteen tai maankäyttöön liittyviin kysymyksiin. Miksi istutusmetsiä sitten tehdään ja mikä niiden rooli on biodiversiteetin säilyttämisessä?

Finnfund on sijoittanut Afrikassa neljään metsäyritykseen sekä kahteen rahastoon, joiden tarkoituksena on lisätä istutusmetsien pinta-alaa ja kehittää istutusmetsäliitännäistä teollisuutta. Yhtiöt eivät istuta plantaaseja luonnonmetsien tilalle, vaan maa on aiemmin ollut esimerkiksi ruohomaata tai entistä laidunmaata. Afrikassa istutusmetsien osuus on häviävän pieni, 2,5 prosenttia luonnonmetsään nähden. Esimerkiksi Tansaniassa luonnonmetsien määrä on 46 miljoonaa hehtaaria, kun taas istutusmetsien määrä vain 290 000 hehtaaria. Samalla luonnonmetsää häviää vuosittain 370 000 hehtaaria, joka siis on enemmän kuin istutusmetsien määrä koko maassa.

Istutusmetsät taloudellisen kasvun ytimessä

Kestävästi kehitetyt ja hallinnoidut istutusmetsät oikeaan paikkaan istutettuna voivat auttaa monimuotoisuuden säilyttämisessä samalla kun puiden varaan rakennettu teollisuus tuottaa taloudellista kasvua ja hyödyttää paikallisyhteisöitä.

Konsulttitoimisto Induforin Head of Sustainability Consulting Thomas Selänniemi toteaa: “Istutusmetsät luovat perustan Tansanian talouskehitykselle samalla kun kasvava puuteollisuus luo lisää työpaikkoja. Tansaniassa arvioitu vuotuinen sahatavaran käyttö on 300 000 – 500 000 kuutiometriä, josta lähes kaikki tulee istutusmetsistä. Tansanian valtion kunnianhimoiset maaseudun sähköistämissuunnitelmat nojaavat istutusmetsien sähköpylväiden saatavuuteen. Kasvavan vaneriteollisuuden raaka-aine on istutusmetsien eukalyptus- ja mäntypuut. Istutusmetsistä merkittävä osa (arviolta 60 – 80 %) on yksityisomistuksessa ja nimenomaan pienviljelijöitten omistamia. Puunmyynnistä saatavat tulot sekä työllisyysmahdollisuudet puun arvoketjun alkuosassa tulevatkin kasvamaan yhä tärkeämmäksi maaseudun taloudellisessa kehityksessä.”

Vähemmän hakattua luonnonmetsää

”Puupelto” ei korvaa vanhaa luonnonmetsää, mutta istutusmetsistä saatava rakennustavara, biopolttoaineet ja muut hyödykkeet voivat vähentää tarvetta hakata luonnonmetsää. Samalla kestävästi kehitetyt, erityisesti kansainvälisten standardien mukaan sertifioidut (esim. FSC) istutusmetsäyritykset ovat velvoitettuja suojelemaan kaikki monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet. Esimerkiksi yritykset, joihin Finnfund on sijoittanut Afrikassa, ovat suojelleet 10-70% hallinnoimistaan maa-alueista ja pitävät huolta siitä, että monimuotoisuusarvot suojelualueilla säilyvät.

Yhtiöt ovat teettäneet hallinnoimistaan alueista biodiversiteettiarviot, mitkä toimivat yhtiöiden suojeluohjelmien perustana. Esimerkiksi Kilombero Valley Teak Company (KVTC) hallinnoi 28 000 hehtaarin maa-aluetta, josta 8000 hehtaaria on istutettua tiikkiä ja 20 000 hehtaaria yhtiön hallinnoimaa, suojeltua luonnonmetsää, jonka koskemattomuuden ja monimuotoisuuden säilymistä yhtiö valvoo. KVTCn maiden halki kulkee mm villieläinkäytävä Udzungwan sademetsän ja Selousin riistansuojelualueen välillä. Vastaavasti New Forests Companyn (NFC) istutusmetsä Ruandassa toimii suojavyöhykkeenä Nyungwen metsänsuojelualueelle.

Metsien merkitys ilmastonmuutokselle

Suorien taloudellisten ja biodiversiteettihyötyjen lisäksi metsien istuttamisella on merkittävät ilmastohyödyt. Erityisesti Afrikassa istutusmetsiä istutetaan alueille, jossa paikallisyhteisöt ovat haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Vakaiden työpaikkojen merkitys näillä alueilla tulee entistä tärkeämmäksi, kun ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nyt jo nähtävissä aiheuttaen toisaalta pitkiä kuivia kausia ja toisaalta myrskyjä ja tulvia, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi maataloudesta saataviin satoihin. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen lisäksi hyvin hoidetut istutusmetsät sitovat merkittävän määrän hiilidioksidia elävään puustoon, maaperään ja puista tuotettuihin tuotteisiin. Istutusmetsissä puut kasvavat nopeammin kuin luonnonmetsissä, mistä johtuen ne myös sitovat hiilidioksidia enemmän kuin luonnonmetsä.

Jos metsät – etenkin istutusmetsät – ovat näin tärkeitä ilmastomuutoksen hillitsemiseen ja taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, niin miksi metsää ei sitten istuteta enempää? Yksinkertaistaen voidaan ehkä sanoa, että maailmassa on liian vähän maita, joissa on ymmärretty metsätalouden merkitys. Maanomistusolot kehitysmaissa ovat epävarmoja, metsänhoidon osaaminen puutteellista, hallinto ja lainsäädäntö ovat epämääräisiä, kuten myös usein verotus – vaatii erityistä rohkeutta ja riskinottokykyä investoida näin vaikeassa toimintaympäristössä.

Ilkka Norjamäki
rahoituspäällikkö

Lue myös:
Kehittyviin maihin pitää istuttaa metsää – mutta miten?

Ovatko kehitysrahoittajan vaatimukset kohdeyrityksille taloudellisesti kannattavia?

Kommenttisi odottaa hyväksyntää.

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Lue seuraavaksi: