Finnfundin ekonomisti Nea Tiililä: “Viime vuosien shokit ovat jättäneet syvät arvet kehittyviin maihin – inflaatio, tiukka rahapolitiikka ja Kiina kasvun hidasteina”

Nea Tiililä, Finnfundin ekonomistiMaailmantalous on kohdannut monta päällekkäistä shokkia viime vuosina pandemian, kriisien ja hintapiikkien takia. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) katsaus alleviivaa maailmantalouden sitkeyttä iskuja vastaan ja ennustaa kasvun jatkuvan, tosin hidastuen. Isossa kuvassa maailmantalouden kasvu on vuosina 2023-24 hidasta historialliseen keskiarvoon nähden. Erityisen huolestuttava on kehittyvien maiden tilanne, joissa globaalien kriisien arvet uhkaavat jäädä paljon syvemmiksi ja elinolojen parantuminen hidastuu.

“Nopeinta alueellinen kasvu on Aasian kehittyvissä ja nousevissa talouksissa, vaikka ennusteita on korjattu alaspäin Kiinan taloudellisen epävarmuuden takia. Latinalaisessa Amerikassa kasvu on verrattain hidasta tänä ja ensi vuonna. Sen sijaan vastakohtana hitaan kasvun trendille, Saharan eteläpuolisen Afrikan kasvun ennustetaan kiihtyvän ensi vuonna huolimatta siitä, että sen suurimmat taloudet, Nigeria ja Etelä-Afrikka, kasvavat varsin hitaasti”, kuvaa tilannetta Finnfundin ekonomisti Nea Tiililä.

Inflaatio, tiukka rahapolitiikka ja Kiina kasvun hidasteina

Vaikka inflaatio on jo hidastunut huippulukemista, pohjainflaatio pysyy yllättävän korkeana. Tästä syystä korkotasojen ennustetaan pysyvän korkeana ennustettua pidempään. Globaalisti IMF ennustaa inflaation laskevan tavoitetasolleen vuoden 2025 aikana ilman suurta maailmantalouden taantumaa. Maiden väliset erot ovat kuitenkin suuria ja muutamat maat ovat joutuneet vakaviin talouskriiseihin.

“Pääomavirrat eivät ole palanneet kehittyviin maihin, mikä johtuu tiukasta rahapolitiikasta ja korkeista koroista monissa kehittyneissä maissa. Paikallisvaluuttojen arvot ovat myös heikentyneet merkittävästi ja laskupaine jatkuu yhä.”

Tuorein uhka kasvulle kehittyvissä maissa on sääilmiö El Niño, joka voi tuhota satoja, mikä entisestään lisäisi ruokainflaatiota. Ruoan hinnannousu iskisi pahiten juuri Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan, missä ruokakulut kattavat jopa 40 % kokonaiskulutuksesta.

”Finnfund tekee työtä ruokaturvan parantamiseksi sijoittamalla muun muassa kestävään maatalouteen, joka turvaa paikallista tuotantoa haastavissakin olosuhteissa matalan tulotason maissa, ja näin vähentää riippuvuutta tuontiruoasta.”

Toinen merkittävä kasvun jarru on Kiina. Se vastaa jopa 35 prosentista globaalista kasvusta, ja sen vuoksi Kiinan talouden hidastumisella on merkittävä vaikutus. Kiinan talouden kasvussa näkyy rakenteellinen hidastuminen, mitä selittää muun muassa väestömäärän pieneneminen, kiinteistösektorin vaikeudet ja korkea velkaantuneisuus. Myös presidentti Xin politiikka on myötävaikuttanut tilanteeseen, sillä hallinto on siirtänyt huomiotaan taloudesta sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

”Kiinan ei odoteta palaavan pandemiaa edeltäneelle kasvu-uralleen, ja sen talousnäkymä on hyvin riippuvainen maan hallinnon toimista. Lyhyellä ajalla Kiinan talouden hidastumisella on kielteisiä vaikutuksia sen kauppakumppaneihin, joihin lukeutuu monet kehittyvän Aasian taloudet, sekä raaka-aineiden viejät,” arvioi Tiililä.

”Toisaalta, kun sijoittajat ja yritykset siirtävät rahojaan pois Kiinasta, ulkomaiset suorat sijoitukset oletettavasti kasvavat muissa nousevissa talouksissa, etenkin Aasiassa, mikä tukee niiden kehitystä entistä vahvemmin.”

Lisätietoja ja median yhteydenotot: 

Ekonomisti Nea Tiililä, nea.tiilila@finnfund.fi, p. 050 520 2203

Viestintäjohtaja Unna Lehtipuu, unna.lehtipuu@finnfund.fi, p. 040 624 0896